Kategoriarkiv: Suomibrändi

Gothia Cup ja siniristilippumme

Jokakesäinen nuorten jalkapalloturnaus Gothia Cup potkaistiin käyntiin eilen. 80 maata ja 80 lippua. Tänään Ruotsin radio/Sisuradio raportoi kuitenkin, että yksi oli joukosta poissa, nimittäin Suomen lippu. Paikalla ollut ruotsinsuomalainen oli ensin saanut selitykseksi, ettei heillä ole Suomen lippua ja myöhemmin, että lippu oli varastettu.

Kävin itse tänään lippusyynillä kameran kera. Ilmeisesti Suomen lippu oli jostakin löytynyt, koska se nyt liehui ylhäisessä yksinäisyydessään tankojonojen päässä, ilman lippunaapureita.

Yritin arvailla maiden keskinäistä järjestystä, mutta en saanut siitä mitään tolkkua. Suomen olisi pitänyt olla joko Tanskan (Danmark-Finland) tai Sveitsin (Suisse-Suomi) lähellä. Tiedustelin infodeskiltä, tuloksetta. Oli miten oli, en osta selitystä lippuvarkaudesta. Ainakin minun maalaisjärkeni mukaan jossakin pitäisi olla tyhjä tanko, jos siitä kerran on lippu karannut.

En puutu lippufiaskon syihin, koska en niitä tunne. Seurauksiin voin puuttua, koska ne tunnen. Ajattelen sitä suomalaista joukkuetta, joka pelasi jo avajaispäivänä, ilman sinivalkoista kannustusta. Ajattelen kaikkia Göteborgiin matkustaneita suomalaisia, jotka löytävät lippunsa muista erillään. Ajattelen muita turnaukseen osallistuvia ja heidän tukijoukkojaan, jota ihmettelevät, miksi yksi lippu liehuu erillään muista. Ajattelen kauhulla: entä jos sieltä puuttuu muitakin lippuja? Jos vaikka jokin etäinen, pieni maa ei liputakaan kansalaisilleen? Voin kuvitella, miltä niistä lapsista tuntuu.

Gothia Cup on lippujuhla. Tuulessa hulmuavat liput herkistävät mielen samalla kun ne luovat yhteenkuuluvuuden tunnetta. Kisajärjestäjillä on iso vastuu siitä, että kaikki tuntevat olevansa tervetulleita.

2012-07-18 lisäys. Ainakin kolme uutta lippua (Suomen lipun molemmin puolin) oli tänään ilmestynyt tankoihin. Eksoottisen näköisiä kaikki, kuten muutkin siinä jonossa liehuavat. Paitsi sitten tietysti oma tuttu sinivalkoisemme, joka kuitenkin näytti kantavan arvokkaasti sekä värinsä että paikkansa. Heja Finland!

We are the world, we are the children/we are the ones who make a brighter day/so lets start giving/there’s a choice we are making…

Kommentarer inaktiverade för Gothia Cup ja siniristilippumme

Under Kieli & identiteetti, ruotsinsuomalaisuus, Suomeksi, Suomibrändi

Sevrige och Soumi

Rubriken ändrad från Routsi och Soumi 30/6. Tack för den lysande idén, Tarmo!

Finnkampen kämpas i Göteborg i år. Arrangören skyltade med annonsen i Göteborgs-Posten idag .

Felskrivningen kan vara just det: ett olycksfall i arbetet. Eller så handlar det om en så kallad göteborgsvits. Sportjargong? Oavsett vilket så skrattar jag inte. Det finns ca 30 000 sverigefinländare i Göteborg. Jag är säker på att de inte skrattade heller när de såg annonsen i morse.

Sverige och Finland var ju trots allt sambos i över 600 år. Och Sverige är känt för att genom århundraden ha kämpat till den sista finnen. Hakkapeliitta!

Jag orkar varken argumentera för/emot eller ge en lektion i historia.

Finland heter Suomi. Och inget annat. Även i sportsliga sammanhang.

6 kommentarer

Under Norden, Språk & identitet, Suomibrändi

EVVK

Yleisurheilun Routsi-Soumi – maaottelu kamppaillaan syyskuun alussa Göteborgissa. Kisojen virallinen järjestäjä julkaisi tänään ensimmäisen mainoksensa.

Kirjoitusvirhe on joko puhdas virhe tai sitten vitsi. Kumpikin on yhtä törppö.

Oikeinkirjoitusvirheet tulee korjata, sitä varten on oikolukijoita ja kielentarkastajia.

Soumi on verrattavissa sanaan finnjävel. ”Ystävien keskeistä vitsailua.” No ei takuulla! Se on toisen alentamista. Tarkistin asian kerran DO:lta (diskrimineringsombudsmannen/tasa-arvovaltuutettu). Minut oli hienolla illallisella esitelty finnjävelinä. DO kysyi heti, oliko kyseessä yksityinen vai julkinen tilaisuus. Yksityinen, vastasin. Jos tilaisuus olisi ollut julkinen, siitä olisi välittömästi tehty julkinen valitus. Toista ei saa panna halvalla, ei edes ”ystävien kesken”.

Pullo, puukko ja perkele

Valitettavasti Soumi tarkoittaa: Ei Voisi Vähemmän Kiinnostaa. Vaikka Göteborgin kunta saa valtionapua miljoonia kruunuja vuosittain suomenkielisten palvelujen kehittämiseen hallintoaluekuntana ja vaikka Göteborgissa asuu lähes 30 000 suomalaista, vanhat asenteet elävät sitkeästi pinnan alla. Tiedostamattomina, useimmiten. Onneksi suomalaiset eivät täällä enää kulje hattu kourassa.

Kommentarer inaktiverade för EVVK

Under Norden, ruotsinsuomalaisuus, Suomeksi, Suomibrändi

Yötön yö. Tulkoon tie sinua vastaan

 

Ylen Juhannusjuna puksuttaa päätteelläni kohti Rovaniemeä. Ajattelin seurata yön kestävää suoraa lähetystä samalla kun kirjoitan, mutta huomasin tuon tuosta pysähtyväni tuijottamaan menoa omiin ajatuksiini vaipuneena.
Tällä vauhdilla pääsen perille, eli tekstini valmistuu, samoihin aikoihin junan kanssa. Miksikäs ei. Onhan tämä yötön yö.

Pitää heti korjata yksi virhe. Nykyajan veturit eivät puksuta. Ne, ne -liikkuvat. Tai sitten eivät, jos tekniikka pettää. Ne eivät ole persoonallisuuksia, jotka ähkivät, puhkivat, valittavat. Niiden vaunuissa ei ole natisevia puupenkkejä eikä kylttejä: Ei saa sylkeä lattialle. Spotta ej på golvet.

Piti kirjoittamani aiheesta. Nyt päädyn kirjoittamaan aiheen vierestä. Juna, rata ja asema tuovat mieleen kaikenlaista.

Keskikoulussa, noin vuosi ennen lukiota, VR-talossa asuva luokkakaverini järjesti kotihipat. Olin ihastunut erääseen läsnäolijoista ja me melkein pussasimme olohuoneen alkovissa. Illan emäntä oli vuorostaan hullaantunut veljeeni, jonka kuvaa hän piti yötyynynsä alla. Illan emäntä piti sittemmin myös upean esitelmän koulussa Shakespearesta (minä en siihen aikaan ymmärtänyt puoltakaan), jätti kylän ja koulun ja esiintyi alastonmusikaalissa Oh! Calcutta! Hänen nimensä on vilahtanut vuosien mittaan lööpeissä useissa eri yhteyksissä.

Tiistaina 23. huhtikuuta 1968 astuin Helsingistä lähtevään yöjunaan. Puupenkit eivät tuntuneet kovilta. Torkahtelin, en nukkunut. Leijuin. Olin juuri saanut college-stipendin Yhdysvaltoihin. Yötön yö. Jännitin ympäristön reaktiota, sillä en ollut pukahtanutkaan muille stipendin hausta. Amerikassa opiskellessani en matkustanut junalla. Mutta kerran, vuosia myöhemmin, juna vei minut New Yorkista Philadelphiaan. Rähjäinen juna, kuluneet raiteet ja masentavat radanvarret, in the promised land of highways.

Express train Sydneystä suoraan sisämaahan, armon vuonna 1973. Matkantekoon upposi nelisen tuntia. Lammasveräjiä asemien sijasta. Veturi kiihdytti ja hiljensi vauhtia vuoron perään. Juna pysähtyi, veräjä auki, veräjä kiinni, matka jatkui. Unohtumaton viikonloppu lammasfarmilla ystävän läheisten luona, siihen aikaan kun Australiassa ei vielä ollut massaturismia. Kuin suoraan sarjasta The Flying Doctors.

Ajattelen kiitollisena omia läheisiäni, jotka ovat uskollisesti tulleet laiturille vastaan, vuodesta toiseen. Tutut kasvot odottamassa kotiin palaajaa. Tutuilla kasvoilla haikeus, kun on hyvästijätön aika. Omilla kasvoillani haikeus.

May the road rise up to meet you
may the wind be always at your back.
May the sun shine warm upon your face
the rains fall soft upon your fields
and until we meet again,
may God hold you in the palm of His hand.
(Traditional gaelic blessing)

Kommentarer inaktiverade för Yötön yö. Tulkoon tie sinua vastaan

Under Perhe, Suomeksi, Suomibrändi

Talkoovoimin torjumaan toinen?

Suomessa uusi suvaitsemattomuuden muoto, otsikoi Iltasanomat STT:n uutista suomalaisten arvojen koventumisesta. Vähän pelonsekaisin mielin hakeuduin Toimihenkilökeskusjärjestö STTK:n kuntakyselyyn.

Suvaitsemattomuus kohdistuu STTK:n kyselyn mukaan monikulttuurisuuteen ja maahanmuuttoon ja uudeksi kohteeksi on noussut kaksikielisyys, toteaa Iltasanomat/STT johdannossaan ja päätyy lopuksi toteamaan terveys- ja sosiaalipalvelujen nousseen odotetusti tärkeimmiksi.

Ainakin ruotsalaisen median käsissä tästä pikku uutisesta voisi hyvinkin kasvaa iso härkä:  Mitä niille suomalaisille on oikein tapahtunut? Maastahan on tullut rasistinen ja omahyväinen saari, joka vaatii pakkoruotsin poistamista kouluista.

Minun tulkintani STTK:n tulevaisuusluotaimesta on aivan toisenlainen: Suomalaiset haluavat asua hyvinvoivassa ja ihmisläheisessä kunnassa, jossa vallitsee suvaitsevaisuus ja tasa-arvo. Pakkoliitoksista he eivät pidä – kukapa pitäisi! Turvallisuuskysymykset askarruttavat. Voin kuvitella, miltä tuntuu asua ennen niin turvalliseksi koetulla maaseudulla, jonka läpi nyt huristaa jos jonkinlaista kuskia ja ajoneuvoa. (Ei se niin turvallista ollut ennenkään, ainakaan lasten mielestä, meitähän peloteltiin aikoinaan mustalaisilla.) Yhteisöllisyys ja sivistyspalvelut ovat tutkimuksen keskeisimmiksi nousseet teemat. Näiden lisäksi naisten keskiössä ovat lapset ja nuoret sekä miesten keskiössä kunnan talous. Eihän tässä mitään uutta ole! Näinhän oli kotikunnassani jo Santeri Alkion aikaan, sata vuotta sitten!

Uutta raportissa on hiljaiset signaalit suvaitsemattomuuden lisääntymisestä edelliseen tutkimukseen verrattuna. Huoli huomisesta saatta hyvinkin kovettaa. Lapsena minulle opetettiin: kun köyhyys astuu ovesta sisään, rakkaus lentää ikkunasta ulos. Se pätee varmasti sekä yksilöön että yhteisöön, tänäänkin.

Suvaitsemattomuuden uudeksi kohteeksi on yllättäen noussut kaksikielisyys, todetaan raportissa. Minulle jää täysin avoimeksi se, mihin tässä viitataan. Puhutaanko  todellakin klassisesta pakkoruotsista vai mahdollisesti maahanmuuttajien kielistä tai englanninkielen hallitsevasta asemasta? Toivon, että raporttia selkeytetään tältä osin.

Suomessa on paljon puhuttu maabrändistä. Ei pidä unohtaa, että brändiajattelu lähtee jo perunapellolta. Siellä toimii talkoohenki takuulla vieläkin.

Kommentarer inaktiverade för Talkoovoimin torjumaan toinen?

Under Suomibrändi