Kategoriarkiv: Sosiaalinen media

Identiteetti pilvessä. Kyläyhteisöstä nettiyhteisöön

Hukassa, humalassa, huumeessa = pilvessä.

Niin silloin ennen. Olotilaa pidettiin yleensä ohimenevänä ja siihen liittyi konkreettista näyttöä. Nyt ollaan toisessa pilvessä. Minuuspurkki on ahdettu täyteen työminää, kotiminää, toiveminää, expatminää, mamuminää ja nyt tätä pilviminää.

Itse olin aikoinaan Lehtimäen nuarin flikka. Selkeä määrittely ja luokittelu; henkilökohtainen (perheen tytöistä nuorimmaisin) ja sosiaalinen identiteetti (Lehtimäen sukutalo). Vanhassa kyläyhteisössä perusfaktat olivat kaikkien tiedossa. Uutiset levisivät kulovalkean tavoin pihapiiristä toiseen.  Huhuille ja juoruille oli eri tiet, mutta ne rummutettiin yhtä tehokkaasti eteenpäin, kaikille. Satunnaisista ylilyönneistä huolimatta kylähistoria päivittyi kaavan mukaan kokolailla hillitysti ja pääosin ilman suurempaa draamaa.

Pilviolento, minä, jolla on multaa kynsien alla? Missä se sitten on, tuo oma pilveni, my personal cloud, se, jonne tietovarastoni on tallennettu? Vai onko niitä pilvin pimein, niitä varastoja siis? Alan epäillä, että on. Entä varmuuskopiot, missä pilvessä? Ja mihin pilveen teen päivitykset? Tai olenko mahdollisesti tietämättäni ulkoistanut erinäisiä palveluja? En kai minä mänttipää vain ole vahingossa ulkoistanut henkilökohtaista kehitystänikin? 

Voivoi.

Yritän ymmärtää testaamalla konkreettisilla kielikuvilla. Olisikohan tuo pilvi pankkitiliini verrattava tietovarasto, jonne pääsen salausavaimella? Hämärtynyt on pankkimaailmakin, mutta kai siellä jotakin konkreettista tapahtuu, siirtyyhän sieltä tietoja suoraan veroilmoitukseeni. Pilvitallennuksia pankissa? Ei kuulosta erityisen luotettavalta.

Personal clouds build professional reputations

Väittävät näiden pilvihommien kuuluvan lähinnä yrityksille, ei niinkään yksilöille. Alussa mahdollisesti olikin niin, mutta tuskin enää. Pilven julkisuusaste riippuu kaiketikin siitä, kuka sitä pääsee käyttämään tai kuka sen omistaa, mutta sekaisin ne menevät joka tapauksessa, pilvet siis (public cloud, private cloud, trusted cloud).

Erilaiset hakuohjelmat sylkevät maailmalle mitä ihmeellisintä ”faktaa” kaikesta olevasta, tärkeää ja vähemmän tärkeää ja valitettavasti välillä myös törkeää.

Google-hakukone varastoi meistä lupaa kysymättä sen, mikä on pilvitallennettu. Wikipediasta löytyy se tieto, minkä joku on sinne kirjaimellisesti näppäillyt. Se ei tarkoita sitä, että Wikipedia olisi kaiken kattava yleiskirjasto. Onhan se aivan mahtava tietolähde, mutta ei pidä unohtaa, että keskiverto tiedonsyöttäjä on perinteisesti ollut nuori mies. On täysin luonnollista, että hän keskittyy asioihin, jotka ovat hänen sydäntään lähellä. Omaa sydäntäni lähellä ovat esimerkiksi gender issues. Niistä on vain pieni osa netissä. Hävettää myöntää, että en ole tähän mennessä toimittanut tai editoinut ainuttakaan Wikipedia-tekstiä.

Eteenpäin elävän mieli

Eri nettiohjelmistojen sisältämä ja tuottama data leviää varsin hallitsemattomasti. Siitä huolimatta verkostoituminen lisääntyy huimaa vauhtia. Eikä se yllätä, eteenpäinhän on elävän mieli. Minä ainakin haluan pysyä kelkassa. Mutta toisaalta: vastaako Googlesta löytyvä tieto sitä henkilöä, jollaisena itseni näen? Kenen äänellä minusta puhutaan, kenen kynällä cv:ni piirtyy? Kuuluuko oma ääneni? Näkyvätkö omat ajatukseni Google-rivien välistä?

Olen mukana Facebookissa (suljettu ryhmä) ja Twitterissä (avoin). LinkedIn tietää minusta muutaman rivin.  Niin, ja sitten on tietysti tämä blogi, jonka koen näköisimmäkseni netti-ilmaisuvälineeksi, mutta joka jää valitettavan usein muiden asioiden jalkoihin.

Sano minulle, kenen kanssa seurustelet, niin minä sanon sinulle, millainen sinä olet. Ystävistään ihminen tunnetaan. Ja niin edelleen.

Nettiyhteisö voi olla raaka, mutta sitä saattoi kyläyhteisökin olla. Raaka ja armoton. Sosiaalinen hierarkia ja kirjoittamattomat lait pitivät yksilön aisoissa. Vain erityisen vahvat persoonat pystyivät ravistelemaan yhteisön perusrakenteita.

Nettiyhteisöön jokainen tulee kuin tyhjä kirja, jonka sivut täyttyvät sitä mukaa kuin pilvistä sataa faktaa ja fiktiota. Pyyhekumia tai delete-nappia ei ole eikä sivujen pois repiminen onnistu. Netti-identiteetti jää sattuman tai oman aktiivisuuden varaan. Kuulostaa ensi lukemalta aivan hirveältä, mutta lähemmin tarkasteltuna puhtaalta mahdollisuudelta: joka aamu on armo uus. Nettimaailma on ennakkoluuloton, avoin, mukaansa tempaava. Netistä voi löytää sielujen sympatiaa ja omaan ammattiin liittyvää huippuosaamista ja kaikkea siltä väliltä. Toiset pitävät erossa yksityisen ja julkisen minän, toisilla nämä sulautuvat yhdeksi kokonaisuudeksi.  Tärkeintä lienee, että jokainen saa, mitä hakee ja tarvitsee.

Kommentarer inaktiverade för Identiteetti pilvessä. Kyläyhteisöstä nettiyhteisöön

Under Kieli & identiteetti, Sosiaalinen media, Suomeksi