Kategoriarkiv: Raamatun naisia

Raamatun naisia. Tabita

Tabita on ainoa nainen koko Uudessa Testamentissa, josta käytetään nimeä opetuslapsi. Hänen on siis täytynyt toimia miesten rinnalla, kantaa vastuuta alkuseurakunnasta. Mikä hänet siihen työhön vei ja mitä hänelle sitten tapahtui? Mikä sai hänet murtumaan? Unettomat yöt? Yksinäisyys? Suru? Sairaus? Uupumus? Hänen tarinansa kiehtoo siksi, että hän vaikuttaa niin tutulta. Hän voisi olla kuka tahansa meistä: kohtalotoveri, sisar parin vuosituhannen takaa.

Raamattu kertoo myös aivan tavallisista ihmisistä, heidän arjestaan, iloistaan ja suruistaan. Monet heistä ovat miehiä, mutta mukaan mahtuu naisiakin. Luomiskertomuksen Eeva on kaikille tuttu. Yhtä tuttuja ovat Uuden Testamentin Martta ja Maria, Magdalan Maria sekä Maria, Jeesuksen äiti. Heidän lisäkseen voisi mainita tusinan verran muita keskeisiä naishahmoja. Yleensä Raamatun naiset kuitenkin huomioidaan kuin ohimennen, usein nimettöminä. Tabita on tällainen sivuhenkilö. Hänen elämäntarinansa on kahdeksan jakeen mittainen (Ap.t.9:36–43).

Tabita asui nykyisen Jaffan alueella. Arameankielisen nimen lisäksi hänellä on myös kreikankielinen nimi, Dorkas. Molemmat tarkoittavat gasellia. Gaselli tuo mieleen klassisesta Breakfast at Tiffany’s-elokuvasta tutun audreyhepburnimaisen pitkäsäärisen, karismaattisen naisen, joka on samalla sekä hauras että vahva. Gaselli tuo myös mieleen Vanhan Testamentin Laulujen laulun rakastavaiset. Voisiko olla niin, että Dorkas-niminen kreikkalainen nainen päätti seurata aramealaista rakastettuaan Jaffaan? Hän ehkä sanoi tälle kuten Vanhan Testamentin Ruut anopilleen: Minne sinä menet, sinne minäkin menen, ja minne sinä jäät, sinne minäkin jään. Sinun kansasi on minun kansani ja sinun Jumalasi on minun Jumalani.

Tabitan toimeentulo vaikuttaa turvatulta, sillä hän teki paljon hyvää ja avusti köyhiä runsain määrin. Hänen perheestään Raamattu ei mainitse sanaakaan. Jospa Tabita leskeksi ja lapsettomaksi jäätyään otti seurakunnan perheekseen alkukristillisen tavan mukaisesti?

Tunnetun naisteologin Dorothee Söllen mukaan uskoa voivat lisätä muut Jumalan kohtaamisen alueet paitsi kärsimys: siinä usko Jumalaan voi korkeintaan säilyä. Raamattu puolestaan lupaa, että Jumala ei salli meitä kiusattavan yli voimiemme. Mikä kiusasi Tabitaa yli hänen voimiensa? Mikä sai hänen uskonsa horjumaan? Mikä oli se tuska, joka katkaisi hänen yhteytensä Jumalaan? Mikä sai hänet murtumaan? Teksti kertoo nimittäin, että Tabita sairastuu ja kuolee. Lähistöllä vieraileva Pietari haetaan kiireesti paikalle ja leskivaimot kerääntyivät hänen ympärilleen ja näyttivät itkien hänelle paitoja ja muita vaatteita, jotka Dorkas oli tehnyt ollessaan vielä heidän kanssaan.

En edes yritä arvailla, oliko Tabita kliinisesti kuollut vai oliko hän vain itseltään totaalisesti hukassa. Ehkä Pietarin onnistui paikallistaa tuskan pesäke hänen sielussaan, sillä nainen avasi silmänsä, ja nähdessään Pietarin hän nousi istumaan. Pietari ojensi hänelle kätensä ja auttoi hänet jalkeille.

Kuka auttaa auttajaa? Tai Tove Janssonin sanoin: Kuka lohduttaisi Nyytiä? Jokainen tarvitsee joskus lohduttajaa ja ymmärtäjää. Raamatun kertomuksista löytyy yllättäviä voimanlähteitä. Monet niistä ovat kuitenkin jääneet ainakin minulta täysin huomioimatta. Siteeraan toistamiseen Dorothee Sölleä: Miksi niin kauan työnnettiin syrjään, vaiettiin kuoliaaksi ja jätettiin huomioimatta se, mitä monet kertomukset paljastavat itsenäisesti toimivista ja kärsivistä naisista?

(Teksti on julkaistu Göteborgin ruotsinsuomalaisen seurakuntatyön jäsenlehdessä)

Kommentarer inaktiverade för Raamatun naisia. Tabita

Under Raamatun naisia, Suomeksi