Kategoriarkiv: Kipupisteitä

Pelkäsin pimeyttä kunnes kohtasin sen

Sisälläni on vallinnut muutaman päivän ajan epämääräinen valmiustila. Pitikö minun jotakin, mitä, milloin? Olenko unohtamassa tärkeän syntymäpäivän? Deadline töissä? Tarkistan kalenterin, selaan syntymäpäiväkirjaa. Ei mitään erikoista. Kunnes yllättävän ja raivoisan siivousvimman keskellä tajuan: laitan paikkoja kuntoon huomisen edessä. Elokuun yhdeksästoista vuonna 1985 toi surun sydämeeni vuosikymmeniksi. Haava on nyt näköjään arpeutunut, vain sisäinen koodisto on siitä muistuttamassa. Jokin minussa taistelee vimmatusti elämän, huomisen, puolesta.

Jo ennen vuotta 1985 loppukesän haikeus tapasi hiipiä sisimpääni. Ajattelin silloin, että kevään lapsena vierastan syksyä. Vuoden 1985 jälkeen syksy tiesi lopullista elämästä luopumista. Talvea ei seuraisi kevät. Ilmeisesti en ollut koskaan oikein uskaltanut luottaa elämään.

Tänä kesänä säätiedotukset ovat menneet etupäässä pieleen. Enimmäkseen on luvattu sadetta ja sitten on kuitenkin paistanut. Tänäänkin. Istahdan välillä parvekkeelle ja vain olen. Annan ajatusten tulla ja mennä. Nautin kukkien hehkusta parvekkeella ja punastuvista pihlajanmarjoista pihassa.

Pelkäsin pimeyttä, kunnes kohtasin sen. Pimeydestä tuli ystäväni. Pimeydestä avautui ovi valoon. Ei toista ilman toista.

Jos elokuussa nykyisin jotakin kaihoan, niin se on sisätilojen ja ulkoilman yhtenäistä lämpötilaa, avointa ovea. Kunnes muistan nuoruusajan päiväkirjamerkinnän:

Muistathan ain/kun kylmä kiihtyy/ett jälkeen sen/taas kevät saa.

(M. Matusovski)

Kommentarer inaktiverade för Pelkäsin pimeyttä kunnes kohtasin sen

Under Kipupisteitä, Suomeksi, Vuodenajat